1. Saloinen eli Salo
ks. Wikipedian artikkeli Saloinen ja myös Saloisten historia
Saloinen oli Suomen kunta Raahen kaupungin naapurissa. Se liitettiin vuonna 1973 Raaheen. Salo oli yksi vanhista emäpitäjistä.
Pähkinäsaaren rauhan raja vuonna 1323 Ruotsin ja Novgorodin välillä kulki Saloisten tienoille, joko Pyhäjoen tai Pattijoen suuntaisesti. Käytännössä rajaa ei kuitenkan merkattu eikä valvottu. Alue oli perinteistä karjalaisten nautinta-aluetta. Pitäjää verotti ensin katolinen kirkko ja 1500-luvun uskonpuhdistuksen jälkeen Ruotsin kruunu.
Salosta tuli itsenäinen kirkkopitäjä vuonna 1407. Sen raja oli etelässä Kalajoen ja Lestijoen välillä Siiponjoessa. Pohjoisessa siihen kuului myös Siikajoki, Myös Hailuodon saari kuului siihen. Idässä pitäjä ulottui aina Oulujärveen asti.
Hallintopitäjänä Salosta käytettiin nimeä Ranta.
Paikkakunnan suojeluspyhimys oli Pyhä Olavi. Hänen kunniakseen järjestettiin heinäkuussa markkinat.
Elineinoina olivat karjanhoito, maanvilljelys (kaskiviljely) ja metsästys sekä merenkulku.
Kalajoki erotettiin Salosta omaksi pitäjäkseen vuonna 1540 ja Pyhäjoki 1568. Hailuoto itsenäistyi 1590-luvulla.
1500-luvun aikana erityisesti Siikajoen latva-alueelle siirtyi savolaisia uudisasukkaita (Sikasavo).
Saloisten kirkko siirrettiin Kirkkosaaresta nykyiselle paikalleen vuonna 1622.
Pietari Brahe perusti Salon kaupungin vuonna 1649. Kolme vuotta myöhemmin sekä Salon kaupunki että pitäjä siirtyivät osaksi Kajaanin vapaaherrakuntaa, ja kaupungin nimeksi tuli Raahe.
Salon alueella olivat 1600-luvun lopulla Suuret katovuodet eli kuolovuodet, ja 1700 syttyi Suuri pohjan sota, jonka loppuvaiheessa oli venäläismiehitys Isoviha (1714 - 1721). Uusi miehitys eli pikkuivha oli vuosina 1742 - 1743.
Isovihan jälkeen asutus siirtyi sisämaahan päin.
Piehingin Ylipään ensimmäinen talo oli Mäntylä 1730-luvulta. Se perusti Juho Mäntylä. Tila oli 1950-luvulle saakka Mäntylän suvun hallussa. Suvulla on kytköksiä myös Sippalan sukuun Väinö Mäntylän kautta.
Peltomaanperän Peltomaan talo erotettiin Puustista 1780-luvulla.
Maan kohoaminen oli voimakasta ja Salonlahti kuivui lopullisesti 1700-luvun aikana.
Kirkkoherra Thomas Stenbäck kirjoitti ensimmäisen Salon historiateoksen.
Suomen sota vuosina 1808 - 1809 aiheutti Salon liittämisen Venäjään. Sodan aikana alueella käytiin taiteluita.
Vuonna 1865 tapahtui kuintauudistus, jossa syntyi maallinen kunnallishallinto.
1960-luvulla Saloisiin rakennettiin Rautaruukin terästehdas. Se siirtyi Raaheen kuntaliitoksen myötä 1973.
2. Sippala
Yksi paikkakunnan keskiajalla perustetuista tiloista oli Puusti, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Ranta-Sippala. Samaan aikaan perustettiin Leinosen talo Leinoperälle Haapajokivarteen.
isovihan ajalta on tallettunut Puustin talosta tarina: (linkki kansallisarkistoon. Artikkelissa olevat virheet olen korjannut alla. Tilan nimi on Sippala eikä Sippola). Marketta Heikintytär Puusti on tämä kertoja.
Saloisten kirkonarkiston kuolleiden luetteloon vuodelta 1770 on pappi tallentanut Margeta Henricsdotter Puustin järkyttävän elämäntarinan, joka kertoo hänen isovihan 1713-1721 aikana kokemistaan suurista kärsimyksistä.
Leskiemäntä Margeta Henricsdotter Puusti oli syntynyt 17.3.1676 Raution pitäjässä. Hän avioitui ensimmäisen kerran 1699 ja toisen kerran 1713. Hänen toinen miehensä kuoli tammikuussa 1715 kun kasakat olivat haavoittaneet häntä Raahessa. Venäläiset piiskasivat Margetan talvella 1715, ja hänen poikansa Jacob vangittiin, vietiin pois Venäjälle ja kastettiin paikalliseen uskoon. Jacob pääsi kuitenkin palaamaan takaisin kotiin.
Seuraavana talvena 1716 venäläiset löysivät Margetan uudelleen. He riisuivat ja hakkasivat hänet lyijypiiskalla, veivät ulos alastomana seisomaan talvipakkasessa lumihankeen. Hänen kiduttamistaan jatkettiin polttamalla hänen selkäänsä palavalla saunavihdalla ja kaatamalla kuumaa kynttiläntalia hänen silmiinsä. Tämän seurauksena Margeta Henricsdotter oli sokea lopun elämänsä, 54 vuotta, ja hänen ruumistaan oli nähtävissä kidutuksen aiheuttaman arvet hänen kuoltuaankin.
Margeta lapsineen kärsi vihollisen lähdettyä nälkää. He joutuivat syömään olkia, nahanpaloja ja luita, katkerinta ravintoa oli tuulimyllystä saatu jauhontomu. Nälänhädän seurauksena yksi Margetan lapsista kuoli. Margeta pääsi pakenemaan Ruotsiin, kierreltyään siellä viiden vuoden ajan hänet muiden pakolaisten kanssa palautettiin Turkuun ja sieltä edelleen kotiin. Margeta Henricsdotter Puusti kuoli vanhuuden raihnauteen 3.11.1770 Saloisissa 94 vuoden 31 viikon 3 päivän ikäisenä.
Saloisten seurakunnan rippikirjoista käy ilmi, että Margeta Henricsdotter eli sodan jälkeen vuosina 1738-1770 yhdessä poikansa Jacob Mattsonin (k. 1767) perheen kanssa Puustin tilalla (tilasta käytetään myös nimiä Haapajoki ja Sippala) Piehingin kylässä. Rippikirjoissa Margeta Henricsdotter Puustin syntymävuodeksi on merkitty myös vuosi 1670, jolloin hän olisi kuollessaan ollut 100-vuotias.
Lähteitä
Raahen tienoon historia I, Pekka Toivanen, Aulis Forss 1990.
Raahen tienoon historia II, Toivo Nygård, Heikki Rantatupa, Pekka toivanen, Ossi Viita 1995
Raahen tienoon historia III, Matti Lackman 1991.
Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia II, Armas Luukko 1954.
Templum Saloense, Lars Pettersson 1987.
Historiallisia kuvauksia Raahesta ja Saloisista, Thomas Stenbäck .
Muistelmia Pohjanmaalta, Kaarlo Levón.
Saloinen ennen ja nyt, Martti Levón 1972.
Saloisten asukkaita ja elämää, Martti Levón 1974.
Kotiseutumme Pattijoki, Raahe, Vihanti 2001-2002. Botnia-foto oy.