Timo‎ > ‎

Timo Hämäläinen

Timo Matti Kalevi Hämäläinen oli nimeni ennen vuotta 20002.  Sen jälkeen minusta tuli Sippala ja etunimissä on tapahtunut muutama yksinkertaistus ja lyhennys. 

Pertteli:  Inkere, Kaivola 1964 - 1984. Kuusjoen yhteiskoulu ("Sintti") 1974 - 1976.  Salon kaupungin peruskoulun Laurin Yläaste 1976 - 1979.  
Laurin luki 1979 - 1982. Keski-Pohjanmaan opisto, Oulun Yliopisto, Jyväskylän yliopisto. Helsingin Yliopisto, Slavistiikan ja baltologian laitos, ent. Slaavilaisten kielten laitos, atk-suunnittelija, monien suussa atk-yhdyshenkilö.  Kansainvälisen henkilövaihdon keskus, CIMO, Openmobile corporation  ... muutto Singaporeen, muutto Australiaan: Townsville, Cairns, Dundernews. 

 
Sippala on äitini suku Raahen 
seudulla Saloisten pitäjän alueella. 
Mäntylä oli äidinäidin sukunimi.  
Suvun juuret menevät Pyhäjoelle
 


Kaivolan koulua kävin 1973-74. Opettajana oli Martti Heinonen. 



Rippikoulun jälkeen kotona. Ripille päästiin siskon kanssa Perttelin kirkossa toukokuussa 1979. 


Vanha neuvola ja Osuuskassan talo Perttelin Kaivolassa siinä koulua vastapäätä oli lapsuudenkotini muutaman vuonde ajan. 




Inkeri Nietula oli koulun keittäjä. Inkeri ja Sulo olivat meidän perhetuttuja. 
Joo, meilläkin oli Marimekko-verhot ja ikilevystä tehty ruokapöytä ja Seiston puusepän tekemät puupenkit keittiössä. 


Yllä 11-vuotias ja alla 14-vuotias. 





Kuusjoen yhteiskoulun aikoihin minä halusin kasvattaa pitkää tukkaa. 




 


Joskus 1980-luvulla taisi tulla kadun nimet Pertteliin. Meidän oli Mikolantie. Kuva on otettu 2000-luvulla Googlen street view-palvelusta. 




Vuonna 1977 aloin pikkuhiljaa miehistyä: valkoinen tukkakin alkoi tummua. 

 

 
Salon Anttila 1981. Käytiin leluosastolla vanhojen päivänä 1981. 



  

Pappa-Tunturi oli minun mopedi. Tunturi start 1973 oli jalkavaihteinen. 



  
Perttelin urheilutalo Kaivolassa.  Siellä esiintyi mm. Vaavi-yhtye 1978 tai -79. Se taisi olla ensimmäinen rock-keikkani. Jukka Kuoppamäkeä ja Erkki Liikasta ei tietenkään lasketa. Heidät olin nähnyt jossain pankin juhlissa. 

 
Luurankopuku penkkareissa Laurin lukiossa 1982. Juhani Järvi ja Päivi Paulin kantajina. 


1983 Jossain rantatien varrella Kokkolasta Turkuun päin.  Velipojat olivat mukana kun minua haettiin Kälviältä. Kaikilla tupakat kädessä, mutta piilossa. 


1983 yritin tulla toimittajaksi. Kun en päässyt Tampereen Yliopistoon lukemaan tiedosoppia, yritin edes saada jotakin julkaistuksi paikallislehdessä.  Minulla oli erittäin meluisa sähkökirjoituskone. 

   
Oulu, Välkkylä Kajaanintien varrella. Suuri ensivakkaus.  Ulla ja Timo ne ei sitten oikeiin yhteen sopineetkaan, vaikka yritys oli kova. 

Markku Sainio oli pitkä poika. Minun yo-juhlissa 1982. 

 
Ystäväni Pekka Salminen katosi Kreikkaan 1989. Häntä ei koskaan löydetty. Käytiin pariinkin otteeseen häntä etsimässä.  Tässä ollaan Santorinilla Saaran, Mikon ja Pirjon kanssa.  Pekka julistettiin kuolleeksi n. 10 vuotta katoamisensa jälkeen. Hänestä ei löytynyt muuta kuin tiedot käytetyistä matkashekeistä. Ne päättyvät säntilisen ja budjetisssa pitäytyneen nostovälin jälkeen Santorinin saarelle 13.4.1989. (sikäli kuin muistan). 



Kaisaniemi, Vuorikatu 5 A, viides kerros. Vanha talo, vanha hissi. Minulla oli oma työhuone laitoksella. Siellä oli tietokoneita ja internet. 



 

Heikki Huhtanen ja Jussi Halla-aho lauluoivat yliopistolla läksiäisissäni helmikuussa 1999. 


 

 
Markku Sainio ja minä. 
 
Uusi aalto, vihreys, ei ydinvoimaa. Siinä eväät alkavalla 1980-luvulle. 




Amerikan-serkku Jerry T Grenman sukuhaudalla Pornaisissa vuonna 1997. 

 



Keskuudestamme myöhemmin varhain poistunut Liisa Ahtola (Satu-Liisa Ahtola Sinivirta) ja muita kavereita joskus 1997. 


Opiskelin venäjää, osastin sitä, käytin sitä työssäni yliopistolla sekä matkustaessani Venäjällä. Tässä olaan työleritillä keski-Venäjällä 1994. Työtä tehtiin ihan venäläisen perinteen mukaisesti eli kahden viikon aikana näyttäydyttiin yhtenä päivänä työpaikalla. 


Juice Leskinen, totesi moni minut nähdessään. 


 



Openmobile Finland, Mikonkatu 4, Helsinki, Finland.  Vuonna 2001 oltiin töissä entisessä Nokian pääkonttorirakennuksessa ihan Helsingin keskustassa. Vuonna 2002 muutettiin sitten Singaporeen. 
Jos olet lukenut kirjan  Noh, sano naakka ku nokka katkes niin tiedät, mistä oli silloin kysymys kun uusediasta ensin vaahdottiin ja sitten kupla puhkesi. Mato Valtonen kirjoitti tuon Wapit-aineisen kirjan. Meidän yrityksemme oli samoista juurista ja osittain ainakin samoissa päissä syntynyt idea.  Olinkohan minä ainoita, jotka siitä seikkailuista selvisi hymyillen ja olin saanut jotain paljon enemmän kuin mitä optiot tai osakerikastuminen olisi voinut antaa?   Minä sain kissa, aviopuolison lukuisia onnen hetkiä sekä pari uutta kotimaata. 
Kuvan otttohetkellä tammikuussa 2002 en tuosta vielä paljoa tiennyt. Tunnelmat olivat hyvin epävarmat, josko edes keritään alta pois ennen konkurssia. 

Timo tropiikista -niminen blogi, joka löytyy osoitteesta timotropiikistaa.blogspot.com  kertoo tuosta seikkailuista ja paljon muusta elämääni liittyvästä. 

Comments